Proteiini

Ruokavaliooni on nyt lisätty proteiinilisä. Pitkän tuskailun ja tutkimisen jäljiltä sain bodareiden pussukan ostettua. Sitä menee kokemattomalta alkuunsa sormi suuhun, kun marssii urheilijoiden ravintolisähyllylle ja alkaa ihmetellä niitä koiranruokasäkin kokoisia pussukoita, sain onneksi apua asiantuntijataholta ja sairaalan sleevehoitajalta. Miksi lisäproteiini? Pelkästä ruoasta saamani proteiini jäi päivittäin n. 10–20 grammaan ja proteiinin tarve on 0.8 grammaa painokiloa kohden vuorokaudessa. Liian vähällä proteiinilla elimistö menee säästöliekille, rasva ei pala, mutta lihaksen häviää. Herkkua moinen pirtelö ei todellakaan ole, mutta jos se auttaa laihtumaan niin nielen sen vaikka väkisin. Hyvä sivusto sen oman energiamäärän laskemiseen on Energynet ,suosittelen erityisesti tutustumaan Virtuaaliravintolaan.

Reikätilanteen päivitykset: Haava on parantumaan päin. Haava on nyt ehkä noin 2 sentin kolikon kokoinen, kun se ennen mollotti kahden euron kolikon kokoisena. Nyt käytän hoitoon Aquacel Ag:ta ja myös Sorbactia. Reikä on niin pieni, ettei sitä voi enää täyttää kunnolla millään. Sinnikkyys taidetaan palkita tässäkin!

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, niitä on sydäntä lämmittävää lukea. Lisää kommentteja saa laittaa ja mahdollisia kysymyksiäkin saa esittää.

Hitaasti, mutta varmasti

Hitaanlaisesti näyttää tällä hetkellä paino tippuvan. Juu on mennyt n. kilon viikko vauhtia, mutta sitä tulee ahneeksi ja haluaisi enemmän. Kaikki tilastot ja tutkimukset toki kertovat, ettei painon tippuminen suinkaan ole tasaista samaa määrää joka viikko. Viheliäinen netti, josta tulee seurattua muiden etenemistä (www.obesityhelp.com) ja huimia viikko pudotuksia saa lievästi kateelliselle mielelle. Todellisia syitäkin toki löytyy, kuten ”se aika kuusta”, helle, joka saa nesteen kertymään kudoksiin (muistakaahan juoda!). Ja tietysti se, ettei pudotettavaa painoa ole ehkä (enää) samaa määrää, kun esim. 150 kg:aa painavalla ihmisellä, jolla se putoaakin nopeampaa. Kaikkineen täytyisi olla todella tyytyväinen, painoa on lähtenyt liki 16 kiloa iäksi!

Löysää nahkaa, löysää nahkaa, alkaa ihastuttavasti löytyä käsivarsien alta (allit roikkuu), sisäreisistä ja mahtavaa myös kaksoisleuan kohdalta. Kaksarin kohdalla ei onneksi ihan kauhealta näytä, mutta huomasin eilen peilin edessä päätäni käännellessä, että nahka ei pysy mukana ”nopeissa liikkeissä”, vaan jää rypylle. Kääntelen päätä tästä lähtien vaan hitaasti, hahahahha. Huono omatunto on vähäisestä liikunnasta. Haluaisin jo uimaan ja kuntosalille, mutta saakelin reikä edelleen mollottaa mahassa ja vaatii päivittäistä hoivaa, putsausta ja Sorbactia. Malttia ja aikaa vaati sekä painonpudotus että tämän reiän hoitaminen. Eihän nämä läskit kuukaudessa tullutkaan, joten miten ne kuukaudessa olisi vielä lähtenyt? Varattiin matka lämpimään lokakuun lopussa ja laskin, että hitaammallakin pudotusvauhdilla olen siihen mennessä nykyisestä -20 kiloa kevyempi, jokohan sitä sitten ilkeää uikkarissa esiintymään?

:o)

Juhannus mennä hurahteli ja mukavaa oli, tosin niin helkkarin kylmä ettei tarvinnut jättiuikkaria kaivaa kassista esiin. Juhannusaaton menyy oli osaltani: Yksi pieni uusi peruna, 2 cm:n siivu grillattua broileria, 1 soijanugetti ja 1 kuutio fetaa ja kaikkea en jaksanut syödä tuostakaan. Viiniä maistelin niin, että juhannusaattona taisin juoda yhteensä 1,5 lasia valkoviiniä ja senkin mehulla laimennettuna. Ihan ei humala päässyt yllättämään!

Ruokailussa olen siirtynyt nyt normaaliin ruokaan. Määrät ovat kun hiirellä. Aamiaiseksi ja välipalaksi riittää sama jogurttipurkki. Tänään on lounaaksi makaronia ja spagettikastiketta n. 1 dl yhteensä. Leipää saan kerralla syötyä joko ¼ ruisleipää (Reissumies) tai ½ paahtoleipää. Mehujen juonti on nyt pitänyt lopettaa, muutoin kertyy helposti kaloreita ”liikaa”. Olo on mahtava, energinen ja reipas. Keskittymiskyky on 100 x parempi, kun vielä kuukausi sitten, ei väsytä. Mieliala on tasaisempi, hermo kestää paaaljon paremmin. Uniapnea, yölliset vessassa käynnit, hikoilu ja kuorsaus ovat kadonneet. Paino laskee, hormonit hyrräävät, rakastan uutta minimaalista vatsalaukkuani!

Hyvää Juhannusta!

Viimeinen sairaslomaviikko on käynnissä ja juhannuksen jälkeen on paluu töihin edessä. Ihan kiva, tämä kotona olo alkaa jo kyllästyttää, sääkin on ollut ihan esteristä. Tänään painellaan ipanoiden kanssa maalle juhannusta valmistelemaan. Edessä olisi suuri juhannushaaste: mitä syödä ja juoda? Olen jo maistellut ”kiinteitä” ruokia ja saalis on ollut aika laimea. Kerralla pystyn syömään esim. puolikkaan paahtoleivän tai yhden uuden perunan (pienen) tai ruokalusikallisen makaronilaatikkoa. Nakki tai makkara ei tule kysymykseenkään, oksettaa ajatuskin jauhetuista nahkoista ja kaikesta kammottavasta, mitä makkaraan on tungettu, Super yök. Kokoliha ei uppoa, kanan kanssa taitaa olla sama homma. Hyvä vaihtoehto taitaa olla soijanugetit (siis yksi nugetti) ja uusi peruna. Juomista voi siiderit ja kaljat rajata pois vaihtoehdoista, hiilihappoa ei suositella, ehkä saatan maistella vähän viiniä, mutta perinteistä pänikkää ei tarvitse hommata.

Kävin vaatekaupoissa pyörimässä. Mahtavaa! Ei tarvinnutkaan enää sovittaa isojen tyttöjen vetimiä vaan ihan normiosaston vaatteet menivät päälle, jopa koko L. En ostanut vielä, paitsi vähän alusvaatteita, pitää vähän hepenillä itseään hemmotella vai mitä? Hyvää juhannusta kaikille ja älkää vetäkö makkarasta övereitä :o) !

Reikä mahassa

Sain tikit mahasta pois viime perjantaina. Ihana tunne, hetken. Alin haava on sopivasti maha makkaran huipulla, joutuu melkoisen venytyksen kohteeksi ja paukahti sitten auki kokonaan. Mitään sieltä ei vuoda ja sisäosat ovat kiinni siististi niin, ettei sieltä mikään suolenpätkä lerpata pihalle, mutta iho on auki. Ihastuttava 2 x 2 cm reikä mollottaa mahassa. Ohjeena huuhtele ja tuuleta, kiinni sitä ei voi enää uudelleenkaan tikata. Siitä jää ehkä keskimääräistä pahemman näköinen arpi, mutta eipä kait haittaa, kun en ole bikinien ostoa vielä suunnitellut muutenkaan. Reikä toistaiseksi pitää minut vielä erossa hikijumpasta, kuntosalista ja uimahallista, ettei se pääse pahemmaksi repsahtamaan.

Syöminen on edelleen todella hankalaa. Peukalon paksuinen vatsalaukkuni kerää ilmakuplia ja kun nielaisen, jotain ilmakuplat aiheuttava koliikkimaista kipua joka suupalalla. Saan väännellä ja käännellä itseäni outoihin asentoihin, että saan sen kuplan sieltä kulkemaan. Täytyy hommata Cuplatonia ilmakuplia pilkkomaan ja annostus on sama, kun vauvoilla? :o)

Vaatteista alkaa pikkuhiljaa huomata painonlaskun. Yhdet farkut on jo auttamatta liian isot ja toiset jotka vielä pari kuukautta sitten vedin jalkaani sohvalla maaten ja makkaroitani sisään vetäen, ovat nyt nekin jo melkoiset lökäpöksyt. Yhtään vaatekappaletta en salli itseni ostaa ennen, kun painoa on pudonnut vähintään 20 kiloa, siihen asti mennään näillä, missä entisen takapuolen kohdalla on hyvin tilaa.

Leipuri Hiiva, hän asuu kumputiellä!

Sunnuntaina alkoi ensin kielessä tuntua oudolta. Maanantaina koko kieli oli kauttaaltaan peittynyt valkoisella peitteellä. Hirvittävä näky! Samaan aikaan alkoi oirehtia alakerta, naiset you know.. Eihän siinä auttanut, kun soittaa sairaalaan tiedustelua, että kuuluuko tämä asiaan vai mitä? Selvisi, että ovat tiputtaneet minuun leikkauksen yhteydessä melkoisen satsin antibioottia, joten sehän selvitti mistä on kyse. Leipuri Hiiva oli tullut oikein urakalla visiitille. Lääkärissä käynnillä selvisi, että hiiva oli pesiytynyt oikein nieluun saakka ja sain taas jatketta reseptipinolle.

Vointi on nyt oikein hyvä. Evään nauttiminen on todella haastavaa hommaa. Sitä menee todella niin vähän. Jollain ilveellä pitäisi kalorimäärää saada hilattua vähän ylemmäksi. Koskaan ennen en ole tämän ”ongelman” eteen joutunut. Ei kait auta, kun lähteä suklaavanukkasta ja kermavaahtoa ostamaan! Pari viikkoa vielä niin voin siirtyä ns. kunnon ruokaan, joten sitten ei tuon kalorimäärän saaminen kasaan luulisi olevan vaikeaa. Tai ei kait siihen desiin paljon sittenkään mahdu :o)!

Nyt se on tehty!

Leikkaus tehtiin viime tiistaina suunnitelmien mukaan ja kaikki meni ongelmitta. Sain hienon leikkauskertomuksen, mutta siitä nyt ei ymmärrä, kun täytesanat. Maksa oli normaali ja siisti eli todellakin kannatti sinnitellä ENE-dietillä nuo tuskaiset kolme viikkoa.

Tiistaina sairaalaan mennessä ei oikeastaan enää jännittänyt. Sain melkein heti esilääkkeet ja niillä alkoi jo silmät sulkeutua niin, että nukuin siihen saakka, kun siirryttiin leikkaussaliin. Siellä asensivat, jos jonkinnäköistä härveliä ja pian toivoteltiin hyviä unia. Seuraava epämääräinen herääminen heräämössä ja olin ilmeisesti niin hyvävointinen, että pääsin yöksi jo omaan huoneeseen, vaikka tarkoitus oli viettää se valvontaosastolla. Keskiviikko meni melkein vielä nukkuessa. Aamupäivän aikana hoitaja toi ensimmäisen mehulasillisen maisteltavaksi. Alkuunsa nieleminen sattui! Ei kurkussa vaan siinä kohtaa, kun mehu laskeutui vatsalaukkuun, polttava, närästävä tunne. Paljon ei pystynyt juomaan n. neljä kulausta ja sitten maha olikin jo täysi.

Torstaina oli jo parempi jaksaminen ja pääsin kotiin iltapäivällä. Juominen edelleen vähän hankalaa ja asentoa sai hakea, että sai sen kulauksen valumaan mahaan saakka. Jonkin verran haavakipua ja hengittäminen oli yllättävän työlästä juuri haavakipujen takia.

Viikonlopuksi lähdettiin maalle, kun meillä on sinne ajomatkaa n. tunti. Hienosti meni. Juomaa saan nyt menemään pieninä kulauksina vajaan desin. Liemimäistä soppaa (Knorrin Juustokeitto on hyvää!) mahtuu tuon vajaa desi myös eli n. 8 tl. Omituinen tunne, kun vatsa todellakin täyttyy noin vähästä. Kaloreissa olen laskenut ”syöneeni” eilen n. 300 kcal. Määrä pitäisi saada ajan kanssa nostettua n. 600–800 kcal/vrk, mutta nyt on nesteistä nauttiminen sitäkin tärkeämpää. Kolme viikkoa nautiskelen tästä neste ja sosemaisista ruoasta ja sitten olisi lupa koettaa kiinteämpää. Paino näyttää ainakin putoavan!