sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

2 kuukautta post-op tai 2 month surgiversary!

Niin kuin se alan sivustoilla ilmoitetaan. Kaksi kuukautta on nyt mennyt ja painoa lähtenyt yhteensä 21 kiloa! Aika huimaa. Paino alkaa nyt kasilla, viimeksi olen painanut näin ”vähän” kymmenen vuotta sitten. Olemme mieheni kanssa kuvanneet minusta todella karmeita kokovartalokuvia aina kuukauden välein ja ensimmäiset ovat ennen leikkausta viimeisimmät nyt 2 M post-op, niistä eron kyllä huomaa. Sorry, eivät ole julkaisukelpoisia. Kasvot on kaventunut huimasti, persuu ja maha on pienentynyt roimasti. Jouduin käymään vaateostoksilla, kaapista ei yksinkertaisesti enää löytynyt mitään päälle pantavaa, kun kaikki housut (yksiä pienimpiä farkkuja lukuun ottamatta) ovat auttamatta liian isoja. Painelin vanhasta tottumuksesta sinne isojen tyttöjen osastolle. Hah! Jopa Great Girlssin pienimmät (44) farkut olivat liian isot. Lököttivät reisistä ja takapuolesta, kun kotona hiihdeltävät yöpaidan housut. Sitten vaan rohkeasti ”tavisten” osastolle, josta löysinkin oikein napakat farkut (koko 44, mutta hei tavisten osastolta!) Löysin paidankin normaaliosastolta koko on 40–42, halleluja!

Reikä mahassa on kokonaan umpeutunut, joten talviturkki on uiden heitetty. Viikko olisi vielä lomaa jäljellä ja se on hermoja repivää hommaa yhden teinin ja yhden uhma-ikäisen kanssa, kun miehellä ei ole lomaa. Miten ne jaksaa tapella koko ajan? Elokuun alusta kutsuu kuntosali ja uimahalli. Mies on lupautunut kuntosalille mukaan. Ruokamäärät eivät ole juurikaan suurentuneet, mutta pieniin annoksiin on nyt jotenkin tottunut. Tulee otettua jo automaattisesti pienempiä määriä lautaselle, eikä enää syö silmillään.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Proteiini

Ruokavaliooni on nyt lisätty proteiinilisä. Pitkän tuskailun ja tutkimisen jäljiltä sain bodareiden pussukan ostettua. Sitä menee kokemattomalta alkuunsa sormi suuhun, kun marssii urheilijoiden ravintolisähyllylle ja alkaa ihmetellä niitä koiranruokasäkin kokoisia pussukoita, sain onneksi apua asiantuntijataholta ja sairaalan sleevehoitajalta. Miksi lisäproteiini? Pelkästä ruoasta saamani proteiini jäi päivittäin n. 10–20 grammaan ja proteiinin tarve on 0.8 grammaa painokiloa kohden vuorokaudessa. Liian vähällä proteiinilla elimistö menee säästöliekille, rasva ei pala, mutta lihaksen häviää. Herkkua moinen pirtelö ei todellakaan ole, mutta jos se auttaa laihtumaan niin nielen sen vaikka väkisin. Hyvä sivusto sen oman energiamäärän laskemiseen on Energynet ,suosittelen erityisesti tutustumaan Virtuaaliravintolaan.

Reikätilanteen päivitykset: Haava on parantumaan päin. Haava on nyt ehkä noin 2 sentin kolikon kokoinen, kun se ennen mollotti kahden euron kolikon kokoisena. Nyt käytän hoitoon Aquacel Ag:ta ja myös Sorbactia. Reikä on niin pieni, ettei sitä voi enää täyttää kunnolla millään. Sinnikkyys taidetaan palkita tässäkin!

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, niitä on sydäntä lämmittävää lukea. Lisää kommentteja saa laittaa ja mahdollisia kysymyksiäkin saa esittää.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Hitaasti, mutta varmasti

Hitaanlaisesti näyttää tällä hetkellä paino tippuvan. Juu on mennyt n. kilon viikko vauhtia, mutta sitä tulee ahneeksi ja haluaisi enemmän. Kaikki tilastot ja tutkimukset toki kertovat, ettei painon tippuminen suinkaan ole tasaista samaa määrää joka viikko. Viheliäinen netti, josta tulee seurattua muiden etenemistä (www.obesityhelp.com) ja huimia viikko pudotuksia saa lievästi kateelliselle mielelle. Todellisia syitäkin toki löytyy, kuten ”se aika kuusta”, helle, joka saa nesteen kertymään kudoksiin (muistakaahan juoda!). Ja tietysti se, ettei pudotettavaa painoa ole ehkä (enää) samaa määrää, kun esim. 150 kg:aa painavalla ihmisellä, jolla se putoaakin nopeampaa. Kaikkineen täytyisi olla todella tyytyväinen, painoa on lähtenyt liki 16 kiloa iäksi!

Löysää nahkaa, löysää nahkaa, alkaa ihastuttavasti löytyä käsivarsien alta (allit roikkuu), sisäreisistä ja mahtavaa myös kaksoisleuan kohdalta. Kaksarin kohdalla ei onneksi ihan kauhealta näytä, mutta huomasin eilen peilin edessä päätäni käännellessä, että nahka ei pysy mukana ”nopeissa liikkeissä”, vaan jää rypylle. Kääntelen päätä tästä lähtien vaan hitaasti, hahahahha. Huono omatunto on vähäisestä liikunnasta. Haluaisin jo uimaan ja kuntosalille, mutta saakelin reikä edelleen mollottaa mahassa ja vaatii päivittäistä hoivaa, putsausta ja Sorbactia. Malttia ja aikaa vaati sekä painonpudotus että tämän reiän hoitaminen. Eihän nämä läskit kuukaudessa tullutkaan, joten miten ne kuukaudessa olisi vielä lähtenyt? Varattiin matka lämpimään lokakuun lopussa ja laskin, että hitaammallakin pudotusvauhdilla olen siihen mennessä nykyisestä -20 kiloa kevyempi, jokohan sitä sitten ilkeää uikkarissa esiintymään?