keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Vuosipäivä!

Jep, kukkia pöytään vatsalaukku täyttää vuoden. :o)

Onnittelen itseäni, olen melkein maalissa! Pari kiloa vielä alkuperäiseen tavoitteeseeni.

Vuosi mennyt todella loistavasti. Paino on laskenut 109 kg ---> 67 kg. Painoindeksi 43 ---> 26 eli olen liki normaalipainossa.

Verenpaineet olivat pahimmillaan vuosi sitten 135/105 ja nyt ollaan lukemissa 95/65 (verenpaineet ovat hieman matalalla).

Muiden kohollaan olleiden verikokeitteni tuloksia vertaillen:

20.4.2009 ja 20.5.2010

fP-Gluk 6,2 mmol/l ---> 5,4 mmol/l
fP- Kol 6,1 mmol/l ---> 5,5 mmol/l

Tästä on hyvä jatkaa!

torstai 1. huhtikuuta 2010

69

Otsikko saattaa houkutella blogini pariin muidenkin alojen harrastajia :o). Pahoittelen, tässä blogissa on aika vähän seksiä, sillä lukema tarkoittaa nykyistä painoani. Paino on tällä hetkellä siinä 68 tai 69 kiloa, riippuen kummalla reunalla vaakaa seison. Normaalipainoon matkaa 3-4 kiloa. Paniikkia tai kiirettä ei enää ole. Hysteerin rampaaminen vaaálla on vähentynyt ja käyn tarkistamassa painotilanteen n. kerran kahdessa viikossa. Olen suhteellisen tyytyväinen itseeni nykyisellään, vaikka paino ei enää laskisikaan, mutta ehkä kuitenkin vielä sen viisi kiloa. Housujen koko on 40 ja farkkujen tuumakoko 31. Lantiomalliset ja hyvältä näyttää housut, joihin en olisi voinut kuvitellakaan tunkeutuvani ennen. Yläosista käytän kokoa M.

Olen lueskellut pikkumasu-kollegojen tekstejä elämästä leikkauksen jälkeen sekä kotimaisilta kollegoilta että ulkomaisilta pikkumasuilta. Osalla elämä on muuttunut totaalisesti, kyytiä on saanut niin vanha parisuhde, työpaikat ja kaverisuhteet. Eletään varsinaista kuherruskuukautta itsensä kanssa. Minulla ei ole muuttunut muut, kun vaatteiden koko, muutoin elämä rullailee samoilla laduilla. Aamulla lapset päiväkotiin ja kouluun, töihin, kauppaan, jne. jne. ja the same old mieskin on kuviossa. Paitsi kuvioon on tullut kaupan, ruoanlaiton ja nukkumaanmenon väliin kuntosali. Mutta ymmärrän tuon honeymoonin täysin. Itselläni se ilmenee tällä hetkellä naurettavana turhamaisuutena. Hiukset pitää olla hyvin, meikit kohdillaan, säärikarvat ajettuna joka päivä ja omaa perää jaksaa peilata sovituskopissa ihan huvittavuuteen saakka. Samalla myös itsekritiikki on noussut. Periaatteessa on tyytyväinen, periaatteessa ei. Vähän pitää vielä saada mahaa pienemmäksi tuosta ja kiinteämmäksi tuosta. Nälkä kasvaa syödessä (tämä nyt ei onneksi enää ole kirjaimellisesti paikkansa pitävä lause).

Hymyilyttää, kun mietin viime pääsiäistä, mässäjäisiä, pahaa oloani ja ahdistusta. Nyt pakkaan pääsiäisreissulle mukaan herkkukasojen sijaan lenkkarit ja lenkkivehkeet. Voi sitä vähän herkutellakin, kun käy ensi muutaman kilometrin juoksemassa ja tietää, ettei masuun montaa pääsiäismunaa mahdu. Kohtuus kaikessa.