Nyt se on tehty!

Leikkaus tehtiin viime tiistaina suunnitelmien mukaan ja kaikki meni ongelmitta. Sain hienon leikkauskertomuksen, mutta siitä nyt ei ymmärrä, kun täytesanat. Maksa oli normaali ja siisti eli todellakin kannatti sinnitellä ENE-dietillä nuo tuskaiset kolme viikkoa.

Tiistaina sairaalaan mennessä ei oikeastaan enää jännittänyt. Sain melkein heti esilääkkeet ja niillä alkoi jo silmät sulkeutua niin, että nukuin siihen saakka, kun siirryttiin leikkaussaliin. Siellä asensivat, jos jonkinnäköistä härveliä ja pian toivoteltiin hyviä unia. Seuraava epämääräinen herääminen heräämössä ja olin ilmeisesti niin hyvävointinen, että pääsin yöksi jo omaan huoneeseen, vaikka tarkoitus oli viettää se valvontaosastolla. Keskiviikko meni melkein vielä nukkuessa. Aamupäivän aikana hoitaja toi ensimmäisen mehulasillisen maisteltavaksi. Alkuunsa nieleminen sattui! Ei kurkussa vaan siinä kohtaa, kun mehu laskeutui vatsalaukkuun, polttava, närästävä tunne. Paljon ei pystynyt juomaan n. neljä kulausta ja sitten maha olikin jo täysi.

Torstaina oli jo parempi jaksaminen ja pääsin kotiin iltapäivällä. Juominen edelleen vähän hankalaa ja asentoa sai hakea, että sai sen kulauksen valumaan mahaan saakka. Jonkin verran haavakipua ja hengittäminen oli yllättävän työlästä juuri haavakipujen takia.

Viikonlopuksi lähdettiin maalle, kun meillä on sinne ajomatkaa n. tunti. Hienosti meni. Juomaa saan nyt menemään pieninä kulauksina vajaan desin. Liemimäistä soppaa (Knorrin Juustokeitto on hyvää!) mahtuu tuon vajaa desi myös eli n. 8 tl. Omituinen tunne, kun vatsa todellakin täyttyy noin vähästä. Kaloreissa olen laskenut ”syöneeni” eilen n. 300 kcal. Määrä pitäisi saada ajan kanssa nostettua n. 600–800 kcal/vrk, mutta nyt on nesteistä nauttiminen sitäkin tärkeämpää. Kolme viikkoa nautiskelen tästä neste ja sosemaisista ruoasta ja sitten olisi lupa koettaa kiinteämpää. Paino näyttää ainakin putoavan!