”Maltillinen pääsiäinen!”

Hyi helvetti. Kyllä ällöttää. Kamala sika olo.
On sitten tullut syötyä. Alitajuinen ajatus vatsalaukustani ja siitä, että siitä kohta poistetaan 80%:ia saa minut voimaan pahoin jokaisen aterian jälkeen. Jokainen ateria on kuin viimeinen ehtoollinen. Vikan kerran pizzaa, vikan kerran hampurilaista, vikan kerran sitä, vikan kerran tätä. Outo ilmiö on myös se, että ne läheiset ihmiset, jotka tästä leikkauksesta tietävät haluavat tarjota minulle jotain nyt, kun vielä voivat. Olin vanhempieni kanssa pääsiäisen vietossa ja rehellisesti sanottuna ruokaa ei ole koskaan ollut niin paljoa. Äitini kokkasi täydet kattaukset viisi kertaa päivässä.
Aika monet sosiaaliset suhteet pohjautuvat muuten jollain tavalla syömiseen tai yhdessä juomiseen. Yhdessä juodaan kahvit, otetaan viinit, kannetaan pöytään pullat ja muffinssit. Vieraanvaraisuutta toki, olenkohan jatkossa epäkohtelias vieras, kun kieltäydyn suurimmasta osasta? Tulipa hoidettua sosiaalinen juominenkin pois päiväjärjestyksestä mökkinaapureiden kanssa. Join punaviinit ja drinkit kiltisti ja oksensin urakalla seuraavan päivän. Pidettäköön sitä, vaikka puhdistautumisriittinä tulevaan, jollainhan se krapula piti itselleen selitellä .