Labrat

Eilen otettiin valtava kasa labrakokeita. Sain, kiitos mahtavan työterveyshoitajani, suurimman osan kokeista nakitettua työnantajan (vielä, kun sellainen on) piikkiin. Siinä säästyi omasta lompakosta sievoinen summa, arviolta 200 euroa. Ja aivan oikein, työterveyshuollonkin mukaan tämä on työkykyä edistävä toimenpide. Kaikkiaan kolme koetta jäi näin itse maksettavaksi: Keuhkoröntgen, veriryhmämääritys ja sairaalabakteeriviljely. Keuhkot on kunnossa, sen on nyt oikein radiologi lausunut paperille, muitten kokeiden tuloksia odottelen ensi viikolla saapuvaksi.
Aina ei saa yksityiseltä puolelta mahtavan ihanaa palvelua. Takakireä labrantäti tiukkasi minulta miksi näitä kokeita ei otettu siellä työterveyshuollossa. Miksi nämä kokeet otetaan? Täräytin sitten vastauksenkin suoraan tiskiin, menen laihdutusleikkaukseen. Se aiheutti luonnollisesti ryöpyn kysymyksiä: Oletko yrittänyt laihduttaa? (helou, en tietenkään, en koskaan, vaan hyppään suin päin leikkauspöydälle), oletko ollut kauan ylipainoinen? Sehän on kamalan kallista, mitä se maksaa? Missä se tehdään? Miten se tehdään? Jääkö arpia? Roikkuuko iho ja rinnat? Periaatteessa asia ei kuuluisi hänelle pätkääkään. Ymmärrän kiinnostuksen ja uteliaisuuden, mutta missä menee raja? Ylipaino ja läskini ovat minun akilleen kantapääni, minun heikko kohtani. Voin vaikuttaa olevani vahva ja tietyssä mielessä olenkin nyt kun päätös on tehty. Voin puhua asiasta avoimesti itse valitsemieni ihmisten kanssa tai kirjoittaa anonyymisti blogia. Haavat ovat syvät, olen kärsinyt tästä kauan, kuunnellut vihjailuja kiloistani ja minua on kiusattu aiheesta jo koulussa. Se satuttaa erittäin syvästi jos aihetta ruoditaan ilman minun aloitettani tai töksäytellään. Läskit on yleisesti hyväksytty arvostelun kohde ja puheenaihe. Ei hoikkia kait arvostella samalla tavalla? Tai takakireitä nutturapäitä? En tiedä vielä, ehkä se aika on edessä, kun minustakin muodostuu kuivakka laiha täti-ihminen, joka sivaltaa mielipiteensä ylipainosta ilmoille, jos ei suoraan niin ainakin hyvin luettavien rivien välistä. Sitä odotellessa .