Vaikeasti lihava

Kolme päivää, neljä yötä sitten käy leikkuri. Tänään on yllättävän tasapainoinen olo. Viime yönä en juuri nukkunut. Senkin pätkän, minkä nukuin näin todella sekavia unia, leikkaus, yt:t, leikkaus, yt:t. Kävin taas vastoin kaikkia taiteen sääntöjä rasittamassa vaakaa aamulla. Järkevää olisi punnitta itsenä kerran viikossa, mutta tulipahan käytyä. Vaaka näytti jälleen pudotusta, en olekaan enää sairaanloisen lihava vaan vaikeasti lihava. Nälkä ei ole ollut yhtään nyt muutamaan päivään. Huterasta olosta ajoittain huomaa, että olisi litkun aika. Leikkaus itsessään ei jännitä tällä hetkellä. Siitähän ei tajua mitään, kun tempaisevat lääkkeillä kanveesiin. Eniten jännittää leikkauksen jälkeinen elämä: Kivut, syöminen, liikkuminen, hengittäminen, juominen, mahdollinen pahoinvointi yms. Samoilla nukutuksilla, kivuilla ja tikeillä poistetaan myös muutama luomi, joista osa on kasvoissa. Mahdan olla näky kaikkinensa ensi viikon torstaina, kun minun pitäisi päästä sairaalasta. Ehkäpä se palkitsee jossain vaiheessa?